No heihei aika kuluu siivillä, voisiko sitä muuta todeta!
Vuoden 2017 Fitness Classicin jälkeen asetettiin valmentaja Harri Forsbergin kanssa tavoite seuraavaan kevääseen ja lihasta taottiin ja taottiin. Tuplatreeniä läpi kesän, silloin tein myös koko kesän yötyötä valemnnustöiden lisäksi ja kun en ole vuosiin valvonut kymmentä pidempään juurikaan oli kroppa kovilla palautuessaan dieetistä ja heti kisojen jälkeen joutui vielä kääntämään rytminsä ihan päälaelleen. Se homma vain sopi muuten siihen tilanteeseen hyvin ja kun on liian kova pää ei tajua edes miten kovilla on.
Ainut päämäärä on vain selvityä ja siihen pystyn ehkä liiankin hyvin kun ei tule himmattua ajoissa.
Mutta yhtä kaikki, kesä meni ja treenit sujuivat, syksyllä sain aloittaa taas omat liikuntaryhmien vedot täysipäiväisesti, ihanaa! Mutta sitten vasta huomasinkin miten jumiin olin saattanut itseni kesän aikana. Riston Santala sai minut onneksi pitkäjnteisellä duunilla auki loppuvuoteen mennessä ja pääsin jo kiertymään vaivatta sivuposeerausasentoon, jej!
Dieetti alkoi nyt aikaisemmin kuin edellinen, silloin aloiteltiin joulukuun alussa, nyt startattiin jo lokakuun lopussa. Sehän meni taas näin jälkeenpäin "tosinopeesti" ja Fitness Classicista 2018 tuli neljäs sija, olin hieman pettynyt sijoitukseeni mutta lihasmassaa oli enemmän, esiintyminen ja look parempaa ja monintavoin edistystä oli tullut viime vuoteen, sehän on se pääasia kuitenkin.
 |
| Helsinki kevät 2018 |
 |
| Helsinki kevät 2018 |
Olkapääni on vaivannut minua vuosia, kesällä 2017 se oli tosi huonona, teippasin miltei joka viikko kättäni ja hain yöllä asentoa jossa ei särkisi. Ei, siltikään ei mikään saanut minua hellittämään edes töissä. Treeneissä pystyy keskittymään ja valitsemaan parhaita liikkeitä ja kulmia vammojen ehdoilla mutta arjessa ne pahimmat repeämät ja loukkaantumiset ovat omalla kohdalla sattuneet, toistuvia vääriä liikeratoja, liian painavia taakkoja ja näin lyhyenä vielä aina tulee kannettua jotenkin vinossa isompia kuormia ja tadaa! Siinähän ollaan kierossa ja vinossa joka suuntaan.
Okei, kaksi päivää näiden kisojen jälkeen ensimmäinen salitreeni puolivälissä ja pam! Kulmasoutu ja oikea käsi vaan tipahti alas, ihan kuin veltto lahna. Tajusin heti mitä tapahtui mutta hei mitä tein! Kokeilin vielä pystyisikö tekemään treenin loppuun, halloo!
No, siellähän oli tietysti hauiksen jänne revennyt ja siitä muutama puhelu, pikkupaniikki kisaamisen suhteen että miten tämä vaikuttaa poseerausasentoihin ja hässäkkä päälle, asiantuntijat olivat sitä mieltä että ei leikata. Olin huojentunut. Yrittäjä ei todellakaan kaipaa puolen vuoden sairaslomaa.
Ristolle siis jälleen ja hyvät jumppaohjeet olivat ja ovat edelleen kullanarvoiset, sain itseni aika pian siihen kondikseen että pystyin treenaamaan.
Ehdin siis suunnata ajatukset jo vuoteen 2020 ja tehdä postaukset siitä ja homma piti olla kisojen osalta siinä pari vuotta. Kunnes tuli kesäkuu. Olin lasten kanssa Bulgarian lomalla 8päivää, ihan liian pitkään ilmeisesti sillä sieltä laitoin Harrille viestiä olisko ihan hullu idis lähteäkin diettaamaan Lahden kisoja varten, aikaa siis oli reilut 4kk ja edellinen dieetti palautumisdieetteineen oli päättynyt ihan juuri. Harri sanoi että riski on suuri, keho ei ehkä ota vastaan taas dieettiä, keväälläkin oli hieman väsymystä joka näkyi nesteenä erityisesti jaloissa mutta omalla vastuulla sain lähteä dieetille.
 |
| Näin isot painot olivat ihan maksimi vielä kesäkuussa jänteen repeämän jälkeen |
 |
| Lomamatkakuvaa.... |
 |
| Bulgariassakaan Riston jumppaohjeet eivät unohtuneet... |
 |
| Juhannus 2018, lähdössä Virroille ja kylmä kuten keskikesään sopii:)! |
 |
| Kesä 2018 liikuntakeskus Pinkki |
Ihan tänäkään päivänä en tiedä mikä ihme titaanikuori meikäläisen pään ympärillä on kun en osaa luovuttaa kun jotain päätän. Dieetti tuntui omasta mielestä tosi hyvältä, paino kyllä putosi, treeni kulki, jaksoin kaiken jajaja.. Enpäs tajunnut että keho koitti koko ajan laittaa kampoihn ja sanoa että rauhoitu nyt hyvä ihminen välillä. Ei kun oli flow ja hyvä fiilis, mikäs siinä!
No olin kyllä viikkoa ennen vaiheessa mennäkö vai eikö mennä mutta meninhän minä.
Nautin kisoista ja tunnelmasta, oli oikeasti kivaa niinkuin aina ja nyt ei ollut varsinaisesti sijoitustavoitteita, tiesin realistina että finaalipaikka yleisessä sarjassa on kiven takana ja kansainvälisessä masters-kisassa sain arvokasta kokemusta, olisi ollut hölmöä jättää kisa kisaamatta kun mahdollisuus olis samana päivänä samassa hallissa! Tavoitteeni oli siinä lineupissa pitää pakka kasassa ja pistää parastani esiintymisessä ja se onnistuikin, samoin SM-kisassa iltapäivällä.
Mutta kun näin kuvat tajusin että tämä dieetti olisi pitänyt jättää väliin ja lähteä jo keskittymään kehityskaudelle. Olen menettänyt lihasmassaa jaa olin kertakaikkiaan löysä, varsinkin iltapäivällä.
Tässä vaiheessa silmäni aukenivat itsellänikin. Mutta hei, kantapäät kovenivat entisestään, tämä saattoi olla se tärkein kisa kuitenkin sillä se lisäsi ymmärrystä oman kehoni rajallisuuteen kun arki on muutenkin tiukkaa menoa. Eli nyt oikeesti back to basic ja katse vuoteen 2021 kevääseen.
 |
| Lahti lokakuu 2018 kuva Tom Rehell |
 |
| Lahti lokakuu 2018 kuva Tom Rehell |
Ja sinne lähdinkin välittömästi tekemään matkaa. En välillä tiedä kummasta pidän enemmän, tästä itsestäni oppimisesta vai siitä mikä kunto kuvissa näkyy, molemmat antavat yhtä paljon ja kiehtovaa matkasta tekee sen että tulokset tai epäonnistumiset näkyvät kuukausien ja vuosien työn jälkeen, koskaan ei ole valmista.
Ainiin !!
On kysytty jatkuiko elämäntapana fitness kohdallani?
..niin, sitähän se oli jo vuosia ennen kisavalmennusta...
... ja kyllä, todellakin jatkuu..
...ja voisin suositella jokaiselle joka arvostelee toisten suorituksia urheilussa , elämässä, missä vain piiitkää vilkaisua peiliin. Pitäisikös aloittaa sieltä se asioiden pohtiminen, ihan omalta kohdalta..?
Siellä on meillä jokaisella varaa aina parantaa joten hihat ylös ja tekemään tekoja puheiden sijaan!
